Ruotimista, rautalankaa ja rakkautta

IMG_4651Kivet ovat kuten kielet. Ne muodostavat lähes huomaamattoman ympäristön, mutta läheltä katsoen näkee kauneuden tai mielenkiintoisen muodon. Joskus taas koko komeus paljastuu vasta etäältä, suurissa linjoissa. Tässä blogissa ajatuksena on tarkastella kieltä riittävän läheltä, ehkä jopa luupilla sana kerrallaan, unohtamatta välillä loitontaa. Joskus on pakko ruotia perin pohjin, joskus vääntää rautalangasta, ihan silkasta rakkaudesta kirjoitettuun ja puhuttuun kieleen. Kääntäjänä minulle ovat erityisen arvokkaita kaikki ne ilmaukset, jotka sisältävät erilaisia vivahteita ja mahdollisuuksia.

Kieli on osa luontoa kuten ihminenkin. Kieltä tulee varjella ja rakastaa, sen puhtautta vaalia ja kehitystä tukea, mutta siihen on myös lupa uppoutua, tuntea itsensä pieneksi ja nauttia sen tuoksuista, väreistä ja varjoista. Kieltä saa käyttää, taivuttaa ja jalostaa, mutta kuten luontoakaan, sitä ei saa raiskata.

Raiskaaminen on jonkin asian pilaamista, usein pilaamisen ilosta. Rahaa raiskataan, kun ostetaan vailla mieltä; kieltä raiskataan, kun sitä käytetään huolimattomasti ilman, että rujolla kielimuodolla olisi sanomaa tai merkitystä. Kielen raiskaamista ei ole räppi, jossa roisit sanat ovat osa taiteellista kokonaisuutta, eikä nuorisokieli, jossa huolimattomuus ja slangisanat ovat  yhteenkuuluvuuden julistusta ja irtiottoa.

Viron kielessä raiskamine on myös tuhlaamista. Siinäkin merkityksessä kieltä raiskataan jatkuvasti. Vaikeaselkoiset virkamieskirjeet ja konekäännetyt käyttöohjeet ovat sellaista kielen käyttöä, joka paitsi pakottaa lukijan tuhlaamaan aikaansa ja kapasiteettiaan, myös tuhlaa kielen ainutlaatuisen hienoja ominaisuuksia.

Ainutkertaiseen kielen luomaan maisemaan voi sukeltaa nauttiakseen sen vehmaasta viileydestä tai kuumasta sykkeestä. Romaanin voi antaa muuttaa itseään ja keskustelemalla voi muuttaa maailmaa. Sanoilla tehdään konkreettisia tekoja, valvotaan oikeuden toteutumista ja turvataan tuonpuoleiseen. Sekä puheen että kirjoituksen mahti on uskomaton.

Mainokset

2 kommenttia artikkeliin ”Ruotimista, rautalankaa ja rakkautta

  1. Onnea uudelle blogille Hanna! Minulle KIELI on keskeinen teema. Se oli kotimaani ja kaipuun kohde myös 30. v. exil-suomalaisena. Samoin toisessa kotikielessä asumiseen liittyy kokemussisältöä, josta mahd. innostun vielä heittämään tänne jonkun ajatuksen. T. Sirkkis

    Tykkää

    1. Kiitos, Sirkka-Liisa!
      Kieli tosiaan on paljon enemmän kuin pinnalta katsoen uskoisi. Lukemaan oppiminen muuttaa ihmisen peruuttamattomasti, kun tunne- ja ajatusmaailma alkaa nojata kieleen yhä enemmän.
      Ymmärrän kokemuksesi kielestä kotimaana, vaikka itse en ole kokenut elämän rakentamista toiseen maahan, sillä oma siteen kieleen on hyvin tiukka. Haluaisitko kuitenkin kuvata kokemusta hiukan tarkemmin?
      Olisi kiinnostavaa myös lukea enemmän ajatuksiasi toisesta kotikielestä, sillä se on nykyisin niin monen todellisuutta. Erityisesti pohdin lasten asemaa perheessä ja yhteiskunnassa silloin, kun mihinkään kieleen ei synny sellaista ensisijaista suhdetta kuin on oma kokemukseni äidinkielestä.H

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s