HOW THE WEST WAS WON, Von Krahli Teater Tallinnasta

Ajatuksia herättävää ja fyysistä teatteria Virosta Akse Petterssonin ohjauksessa Korjaamolla 18.8.2015

http://www.korjaamo.fi/fi/event/von-krahl-theatre-how-west-was-won

von krahli

Kuten virolainen teatteri usein, esitys oli hauska ja viihdyttävä. Paikoin heräsi kysymys, onko sisältöä riittävästi, mutta esityksen vauhdikkuus ja näyttelijöiden onnistuneesti luoma jännite riittivät kantamaan muutaman hiukan onton kohtauksen yli. Oman tunnelmansa loi esitykseen kuuluva melko runsas kontaktin luominen yleisöön sekä onnistunut improvisaatio.

Esityksen juonesta on turha puhua. Kyse on löyhästi länkkärihenkisestä teatterikappaleesta, joka episodimaisuudessaan ei juuri muistuta selkeästä juonestaan ja vastakkainasettelustaan tuttua länkkäriä. Teemoja länkkärien maailmasta on kuitenkin jalostettu ja parodioitu hauskalla tavalla, enkä ehtinyt esityksen aikana kaivata siitä puuttuvaa pitkää tarinaa. Produktion alku ja loppu sitovat sen kokonaisuudeksi, vaikka niillä ei äkkiseltään tunnu olevan paljonkaan tekemistä toistensa kanssa.

Monet esityksen kohtauksista ovat kerrassaan mainioita, osittain loistavan idean ja osittain erittäin hyvän näyttelijätyön ansiosta. Von Krahlin joukkoa täydentää tässä produktiossa Joonas Heikkinen, joka ei lainkaan häviä taitaville virolaisille kollegoilleen. Hänen osallistumisensa tähän kolmikieliseen produktioon tuo lavalle hauskaa keskinäisen kilpailun tuntua ja maaotteluhenkeä.

Nykyteatterin tapaan produktio sisältää melko paljon metateatteria. Näyttelijät puhuvat huomattavan paljon näyttelemisestään ja kohtausten luonteesta sekä antavat kritiikkiä toisilleen. Metateatteria alkaa olla produktioissa kyllästymiseen asti, mutta tässä esityksessä se ei jää kikkailun tasolle, vaan toimii kiinteänä osana esitystä. Kokonaisia kohtauksia rakennetaan metateatterin varaan ja tuuletetaan samalla nykyteatteria.

Vapaus, joka noussee esityksen keskeisimmäksi teemaksi, tulee näytetyksi melko pinnallisena asiana, joka ei suinkaan aina ole tavoittelemisen arvoista. Vapauden kautta peilataan myös muita arvoja eikä tämän esityksen peili kerro arvomaailmastamme kovin hyvää. Olemme ahneita, itsekkäitä ja valmiita pilkkaamaan heikompia, mikäli Petterssonin eteemme nostama peili pitää paikkansa. Itsekeskeisyys ja kyvyttömyys antaa toiselle tilaa näytetään jopa osoittelevasti, mutta sen rinnalla väläytellään myös lojaaliutta ja hetkittäin pilkahtavaa joukkuehenkeä.

Hiukan jäin pohtimaan, mikä on ollut keskeisin motiivi tämän esityksen tekemiseen, vaikka en hetkeäkään epäile, etteikö se olisi katsomisen arvoinen. En pysty esittämään yhtä teemaa tai punaista lankaa, joka kulkisi koko esityksen läpi. En kuitenkaan kuulu niihin, joiden mielestä teatteriesityksellä ehdottomasti kuuluu olla jokin suuri sanoma. Viihdyttävyys riittää, kunhan katsojassa herää myös riittävästi ajatuksia.

Kielistä kiinnostuneena pidin erityisesti toteutuksen kolmikielisyydestä, jota vielä täydensi tekstitys. Esitys oli toteutettu tavalla, joka teki sen seuraamisen varmasti mahdolliseksi myös henkilöille, jotka eivät ymmärrä jotakin esityksen kolmesta kielestä. Kieliä käytettiin esityksessä erityisesti huumorin lähteenä ja henkilöiden välisten jännitteiden syventämiseen.

Von Krahlin teatteriproduktioita pääsee harvoin näkemään Helsingissä. Kiitos tästä mahdollisuudesta! Suosittelen lämpimästi myös Von Krahlin esityksiä Tallinnassa. Teatteri on Virossa hyvin suosittu ja liput on syytä hankkia etukäteen.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s