Huolimaton kielenkäyttö heikentää uskottavuutta

Vapausrangaistukseen määrätyn opiskelijan puhutteleva piirros Tarton yliopiston karsserin seinällä.

Possessiivisuffiksittomasta passiivisuudestamme

Suomen kieli on vaikeaa. Se on sitä myös äidinkielisille suomalaisille ainakin silloin, kun kirjoitetun tai puhutun kielen tulisi kestää julkista tarkastelua. Voimme kirjoittaa ja puhua ystävien kesken juuri niin kuin haluamme, kunhan vain tulemme ymmärretyiksi, mutta painettuun tai digitaaliseen julkaisuun tarkoitetun tekstin tai tiedotusvälineille annetun lausunnon tulisi yhä edelleen noudattaa kielen normeja.

Kielen normien löyhtymiseen mediassa vaikuttaa ratkaisevasti julkisen ja yksityisen kielenkäytön rajan hämärtyminen. Kirjoitamme sosiaalisessa mediassa suunnattomat määrät tekstejä, joista osa on yksityisluontoisia ja tarkoitettu vain lähipiirillemme. Vaara piilee siinä, että sama tyyli siirtyy helposti myös työkieleen ja firman blogipostaus tai tiedote saattaa tulla kirjoitetuksi samalla rennolla otteella. Sosiaalisessa mediassa tuntuu myös vaikuttavan tendenssi, jonka mukaan Internetissä käytettävän kielen tulisi olla jollakin tavalla nuorekkaampaa ja vetreämpää kuin paperinmakuinen virastokieli. Se ei olisi lainkaan huono tendenssi, mikäli nuorekkuus ei tarkoittaisi esimerkiksi yhdyssanojen kirjoittamista miten sattuu tai omistusliitteiden jättämistä pois.

Kieli, jota käytämme, kertoo meistä enemmän kuin tulemme ajatelleeksi. Arvioimme jatkuvasti toistemme älykkyyden ja sivistyksen tasoa etenkin, jos olemme valitsemassa itsellemme jonkin palvelun tuottajaa tai työntekijää. Luotamme henkilöön, jonka koemme olevan samalla tasolla itsemme kanssa. Kielenkäyttö on yksi seikka, jonka perusteella käsityksemme muodostuu. Jos teksti vilisee virheitä, teemme helposti sen johtopäätöksen, että sen kirjoittajalla on joko heikko koulusivistys tai alhainen älykkyys. Tällainen arvio ei useinkaan osu oikeaan, vaan heikkotasoinen teksti johtuu tavallisimmin kiireestä tai piittaamattomuudesta. Hyvin muotoillun tekstin tai huolellisen puheen mainosarvoa ei ymmärretä.

Uskottavuutemme kärsii helposti niin huolimattomasta kirjoituksesta kuin puheestakin, mutta etenkin julkaistavaksi tarkoitetun tekstin painovirheet tai onnahtava kielioppi saattavat jopa estää viestin välittymisen tai häiritä sitä pahasti. Jos teksti vielä on vaikeaselkoista ja monitulkintaista, lukija tuskastuu ja kiinnostus herpaantuu, vaikka itse aihe olisi hyvinkin puhutteleva. Paraskin asiantuntija menettää ison siivun uskottavuuttaan ilmaistessaan itseään hämärästi ja oikein vetelästi puhuvan voi helposti kuvitella olevan vetelä kaikissa toimissaan.

Yhdelläkään meistä, jotka olemme esillä (sosiaalisessa) mediassa parantaaksemme ammatillista näkyvyyttämme tai edustamassa jotakin instituutiota, ei pitäisi olla varaa suhtautua kieleen piittaamattomasti. Kukaan meistä ei halua antaa itsestään moukkamaista kuvaa. Valitsemme profiilikuvamme erityisellä pieteetillä. Samoin meidän tulisi kiinnittää huomiota kieleen, jota käytämme. Jo yksi puuttuva piste kuukauden numeron perästä saattaa pilata kuvan, jonka haluamme itsestämme tai yrityksestämme antaa, jos lukija on hyvin kielitietoinen.

Haluamme teksteillämme ja lausunnoillamme edistää asiaamme. Se onnistuu täysin vain, jos myös kieliasuun on kiinnitetty riittävästi huomiota. Spontaanin puheen, vaikkapa haastatteluvastauksen, ei tietenkään tarvitse eikä edes kuulu olla jäykän kirjakielinen, mutta siinäkin tietyt seikat paljastavat helposti puhujan asenteen kieltä kohtaan. Omistusliitteiden jättäminen pois ja passiivimuodon käyttäminen puhuttaessa meistä, eli monikon ensimmäisessä persoonassa, ovat niitä tavallisimpia virheitä, joiden perusteella kuulija luokittelee puhujan helposti sivistymättömäksi. Kuulostaa snobistiselta ja onkin usein sitä! Mutta kieli vain on otettava huomioon ja toimittava sen kanssa niin, ettei kaikkein kielisnobeinkaan potentiaalinen asiakas tai työnantaja käännä meille selkäänsä silkan huolimattomuutemme tähden.

Elävästä elämästä poimimani esimerkki valottakoon edellisen kappaleen helposti hämäräksi jäävää sisältöä: ”Meidän yhteinen ongelma on itsekkyys. Me menetetään paljon, jos me katsotaan ainoastaan omaa etua.” Katkelma on poimittu keskustelusta, jossa henkilö ansiokkaasti puoltaa pakolaisten vastaanottamista. Vaan vielä vakuuttavampaa olisi, jos katkelma kuuluisi: ”Yhteinen ongelmamme on itsekkyys. Me menetämme paljon, jos katsomme vain omaa etuamme.” Pikku juttu ja vaikuttaa pilkunviilaukselta, mutta kannattaahan sitä kaikki keinot käyttää!

Mainokset

Yksi kommentti artikkeliin ”Huolimaton kielenkäyttö heikentää uskottavuutta

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s